Background
21.8.2020

Myssystä: Odotukset

Meillä on erilaisia odotuksia lapsia kohtaan. Odotamme, että tietyn ikäisenä hän pukee vaatteita itse, saa vetoketjun itse kiinni, syö omatoimisesti, unohtaa vaipan ja alkaa käydä potalla, sitten pytyllä, pyyhkiminenkin alkaa olla omatoimista, kynä alkaa pysyä kädessä, pyörällä ajo sujua. Toisilla se menee kuin vettä vaan, toisten kanssa asioita harjoitellaan useaan otteeseen, toiset ovat valmiita kerrasta, kun he ovat itse taidostaan varmoja, osa menee ja yrittää yrittämistään sitkeästi. Tätä on erilaisuus.


Se mikä näissä opeteltavissa olevissa asioissa on yhteistä on se, että aikuinen on läsnä lapselle. Jos samaan aikaan, kun opetat pyörällä ajoa tai kynäilyä tai rauhassa syömistä tai ihan mitä vain, mikä vaatii läsnäoloa, niin puhelin selaaminen, somessa roikkuminen saati puhelimeen puhuminen eivät ole se tärkein asia. Silloin tärkeintä on huomion antaminen lapselle, läsnäolosi suuntaaminen häneen. Näin kehusi edes pienestä yrittämisestä ovat aitoja ja lapsi voi ottaa ne tosissaan. Suhtautumisen merkitys-tekstissä kirjoitin elekielen merkityksestä, joka liittyy odotuksiin ja opettelemiseen yhtä lailla.  Sinun elekielesi on yksi vaikuttavimmista tekijöistä, miten lapsi motivoituu opeteltavaan asiaan ja jaksaa sitä yrittää. Onko vanhempi tsemppihengellä liikkeellä vai vaatiiko "Kyllä sinun jo pitäisi tämä osata, olet niin vanha."


Kun teette lapsen kanssa seuraavan kerran mitä vain, jätä puhelin pois siitä. Lapsi muistaa hetken tunnelman ja lämmön, katseen ja eleet. Ei someen laitettuja kuvia.

profiilikuva-me.jpg

Anna-Maria Koskela

Toimintaterapeuttiyrittäjä Parkano-Kihniö-alueelta. Kirjoitan siitä arjesta, jota työssäni kohtaan. Minulle saa myös ehdottaa kirjoitusten aiheita. 

Sähköpostiosoitteeni on ansku @ toimintaterapiaamiko.fi (välit pois)